Ajankohtaisimmat näkemykset

Orthex on kuin Marimekko, mutta ilman tunnetta

Suomalaisilla on tutut tuotteet ja merkit kotona ja kaduilla. Yksi ikonisimmista on säilyttämisen ja kodin muovituotteisiin keskittynyt Orthex. Sillä on samanlainen asema kuin Marimekolla ihmisten muisteissa. Mutta siinä missä Marimekon tuotteen ostaminen tuo katu-uskottavuutta, siinä Orthex ei kykene samaan. Se näkyy sitten saaduissa hinnoissa ja sitä kautta tuottavuudessa.

Koko viime vuoden aikana Otrhex teki arvonlisäystä 33 871 tuhatta euroa. Kun tämä tehty raha jaettiin työlle ja pääomalle, niin työn saadessa yhden euron, sai pääoma 69 eurosenttiä. Tämä suhde on kelvollinen työvoimavaltaiseen teollisuuteen, mutta saisi toki olla enemmän. Nuppia kohden arvonlisäys oli keskimäärin 118 017 euroa, joka on suhteellisen korkean tuottavuuden lukema.

Markkinat olivat Orthexin tuotteille viime vuonna heikot. Niiltä kertyi liikevaihtoa 87,2 miljoonaa euroa, reilut kaksi miljoonaa vähemmän kuin 2024. Kulut pysyivät kuitenkin hyvin kurissa, kun liikevoitto päätyi 9,8 miljoonaa euroon, liki samaan kuin aikaisemmin. Henkilöstö väheni kuitenkin vain yhdellä hengellä, ollen 287.

Hyvää tuloslaskelmassa oli rahoituskulujen selvä aleneminen. Niihin meni 1,2 miljoonaa euroa, lähes puolet vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tämä antoi tilaa ehdottaa osingon korotusta yhdellä sentillä, 22 sentistä 23:een.

Vuoden päättyessä Orthexin tase oli 86,3 miljoonaa euroa. Siitä oma pääoma teki 40,4 miljoonaa ja korolliset velat 16,4 miljoonaa euroa. Maksuvalmius oli hyvä.

Orthex käyttää muoviraaka-ainetta, myös kierrätettynä. Muovi on hyvin haasteellinen ympäristön kannalta. Elollisten terveys kärsii. Tulisi kuitenkin myös kysyä, kuinka paljon hyvät säilytysastiat ovat ihmisten terveyttä auttaneet.

Nokian Panimon osakeanti oli taitava liike

Vuosi 2025 oli Nokian Panimolle hyvin monimuotoinen: liikevaihto nousi 11,9 miljoonasta 13 miljoonaan euroon. Tehdystä liikevaihdosta seurasi 4,9 miljoonan euron arvonlisäys. Työn hyötysuhde oli 1,85, eli kun työ toi yhden euron, teki pääoma 85 senttiä arvonlisäystä. Tämä on työvoimavaltaisen teollisuuden luku ja siksi vähän alakanttiin Nokian Panimolla. Edessä onkin volyymin kasvatus, johon liikkeenjohdon toimet viittaavat. Kun Nokian Panimolla oli 45 työntekijää, niin jokaisen keskimääräiseksi osuudeksi arvonlisäyksestä tuli 108 311 euroa, mikä on hieno saavutus. Yhtiö kertoo arvoketjun työllistäneen 16 ihmistä yhtä omaa työntekijää kohden.

Liikevoittoa yhtiö teki 1,5 miljoonaa euroa, eli 11,3 prosenttia liikevaihdosta. Erikoista oli, ettei liikevoitto riittänyt rahoituskulujen maksamiseen. Tässä kuvaan tulee osakeanti, joka muuttaa tilanteen. Vaikka koko tilikausi meni panimolta pienelle miinukselle, niin veroja yhtiö kasasi 78 prosenttia liikevaihdosta. Tämä johtuu välillisistä veroista, erityisesti alkoholiverosta.

Osakeanti muutti yhtiön taseen uuteen malliin. Investointeja tehtiin usealla miljoonalla, pääasiassa koneisiin ja laitteisiin. Tämä nosti taseen loppusumman 11,9 miljoonaan euroon. Osakeannin myötä oma pääoma nousi kymmenellä miljoonalla eurolla, mikä teki yhtiöstä vakavaraisen. Lisäksi yhtiön maksuvalmius, hienosti sanottuna likviditeetti on poikkeuksellisen hyvä. Niin hyvä, että yhtiön hallitus esittää osingonmaksua tuloslaskelman miinusmerkkisestä viimeisestä rivistä huolimatta.

Eli liiketoiminta laajeni: liikevaihto nousi, henkilöstömäärä kasvoi, tase suurentui. Kannattavuus oli tyydyttävä liikevoitolla mitattuna. Samoin arvonlisäyksen taso, huolimatta siitä että se ylittää suomalaisen keskiarvon. Rahoituksen tunnusluvut ovat erinomaiset.

Amerikan Yhdysvallat aloitti ohjelmia köyhyyden poistamiseksi – kuinka kävi?

Köyhyyden määrittely on vaikeaa. Tässä kirjoituksessa käytetään sanaa köyhä, vaikka sitä voi kritisoida voimakkaasti. Absoluuttinen köyhyys on eri asia kuin suhteellinen köyhyys. Tekoäly kertoo seuraavaa: köyhyys tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisellä tai yhteisöllä ei ole riittävästi varallisuutta tai tuloja tyydyttääkseen perustarpeensa, kuten ruoan, asumisen, terveydenhuollon ja koulutuksen. Suomessa köyhyys voidaan mitata esimerkiksi suhteellisen köyhyyden perusteella, eli kun henkilön tulot jäävät alle tietyn rajan verrattuna väestön keskiarvoon. Sananlasku "Ei köyhän kannata kissaansa ruokkia" kuvaa osuvasti suomalaisen köyhyyskäsityksen perinteistä.

Seuraavassa selostetaan The Economistin numerossa helmikuu 21. 2026 olevaa Exchange -palstan kolumnia.

Yhdysvaltain presidentti Lyndon Johnson julisti 1960-luvulla sodan köyhyyttä vastaan hyvinvointivaltion luomiseksi. Ruokakuponkien jakaminen alkoi 1964. Nykyisin joka kahdeksas amerikkalainen saa niitä. Ohjelmaan kuului Medicare ikääntyneille ja Medicaid köyhille. Nykyisin Yhdysvaltojen apuohjelmien sanotaan olevan vuotuisesta bruttokansantuotteesta 15 prosenttia.

Johnsonin ohjelmat nostivat vastustusta konservatiiveissa. Presidentti Ronald Reagan sanoi köyhyyden voittaneen Johnsonin julistaman sodan. Hoover-instituutin ekonomisti Thomas Sowell sanoi Johnsonin ohjelmien palkitsevan köyhyydestä ja saavan aikaan pyrkimystä olla köyhien joukossa. Samalla ohjelmat vähensivät palkitsevaa käyttäytymistä. Sowellin näkemykset tuomittiin useimpien ekonomistien toimesta. Nyt kuitenkin tutkimusten mukaan Sowell saattoi olla osin oikeassa.

Richard Burkhauser Cornellin yliopistosta ja Kevin Corith Amerikan yritysinstituutista ovat murskanneet perheiden tulotietoja 1930-luvulta alkaen. Tutkimuspaperissa on kaksi viestiä – toinen rohkaiseva, toinen ongelmallinen.

Hyvä uutinen on köyhyyden väheneminen. Virallisen köyhyysmittarin (OPM) mukaan ihminen oli vuonna 2024 köyhä, jos tulot vuodessa alittivat 16 000 dollarin rajan. Vuosien saatossa noin 12 prosenttia väestöstä on ollut köyhiä. Poliittisesti oikealla olevat pitävät tätä osoituksena hyvinvointivaltion luomasta patologiasta. Vasemmistossa taas ajatellaan tämän osoittavan, ettei hyvinvointivaltion tukijärjestelmä jaa riittävästi tuloja uudelleen. Todellisuudessa OPM ei ole hyvä mittari.

Burkhauser ja Corith loivat uuden mittarin. Se huomioi myös verot, tulonsiirrot ja eräät tuet. Tällä perusteella köyhyyden tuloraja olisi noin 12 000 dollaria vuodessa. Tällä mittarilla 49 prosenttia olisi ollut köyhiä suurena lamavuonna 1939. Vuonna 2023 köyhien määrä olisi ollut enää neljä prosenttia. Terveysvakuutus huomioiden köyhiä olisi enää 1,6 prosenttia.

Samassa tutkimuksessa todetaan mustaihoisten lasten olleen yli 90 prosenttisesti köyhyysrajan alapuolella vuonna 1939. Nyt näiden lasten osuus on alle kymmenen prosenttia. Tämä on huomautus vasemmistolle, jonka mukaan Amerikka on täynnä köyhiä. Tämän tutkimuksen mukaan se ei pidä paikkaansa.

Presidentti Johnsonin ohjelmat näyttävät näiden lukujen valossa hyvin toimivilta. Tutkijat kuitenkin kysyvät, olisiko näin käynyt ilman Johnsonin ohjelmia. Varsinkin kun köyhyys väheni jo ennen niitä. Tutkijoiden mukaan enemmän köyhyyttä vähensi kapitalistinen, vapaa markkinatalous. Tutkijat pystyvät numeroita murskaamalla osoittamaan köyhyyden vähentymisvauhdin olleen  sama ennen ohjelmia kuin niiden jälkeen. Tutkimus osoittaa myös köyhyyttä vähentäneen ajan jolloin tulot nousivat ja myös tuet toivat samaan aikaan lisätuloja. Johnsonin ohjelmien alettua köyhyyttä vähensivät enemmän valtion maksamat tuet kuin nousevat työtulot. Samalla riippuvuus yhteiskunnan tuista nousi. Vuoden 1970 paikkeilla mustaihoisesta väestöstä noin 30 prosenttia sai yli puolet tuloistaan julkisista varoista. The Economist toteaa: maa, jossa köyhyyden sanottiin poistuvan kovalla työnteolla, on tullut maaksi, joka poistaa köyhyyttä kirjoittamalla hallituksen sekkejä.

Lopuksi, on vaikea tietää mitä olisi tapahtunut ilman Johnsonin ohjelmia. Niiden myötä sota köyhyyttä vastaan sai aikaan jättimäisen kompromissin. Miljardit dollarit ovat vähentäneet puutetta, mutta samalla painaneet yksilöiden motivaatiota palkitsemiseen. Rahat olisi voitu käyttää myös muuhun, kuten lääketieteelliseen tutkimukseen. Kohtuulliset ihmiset voivat itse arvioida riskien ja mahdollisuuksien suhdetta. Onneksi tutkimukset antavat enemmän tietoja päätöksiin.

Jälleen yksi esimerkki huonekaluteollisuuden vaikeuksista

Sotien jälkeen kaupungistuminen kiihtyi. Pirttikalustot jäivät laudoitettujen ikkunoiden taakse. Kaupungeissa tarvittiin ovia, ikkunoita ja huonekaluja. Se sopi maahan, jossa oli metsää ja työntekijöitä. Huonekalu- ja puusepänteollisuus kasvoi vauhdilla. Varsinkin huonekalujen tekeminen keskittyi suuremmassa mittakaavassa Lahden ympäristöön ja Etelä-Pohjanmaalle. Huonekaluteollisuus sai aikaan kuuluisia tuotteita ja suunnittelijoita. Innostus näkyi myös työntekijöissä.

Kyseessä ovat kuitenkin kestokulutustuotteet, joita ei edes vuosittain uusita. Tähän vaikuttaa tietysti suhdanne. Kun Suomessa talous on ollut nyt yli 20 vuotta flät, niin se tuntuu. Tänään tulleet Martelan taloustiedot osoittavat tämän. Firman nimi oli aikaisemmin Tehokaluste. Siellä oli töissä setäni ja tätini. Martelasta on ollut porukkaa myös pitämilläni talouskursseilla.

Martela tekee tilaratkaisuja erityisesti toimistoihin ja kouluihin. Niissä kalusteiden uusimisrytmi on ollut kuusi-seitsemän vuotta. Väestöltään pienessä maassa rytmi ei oikein riitä kovin kannattavaan toimintaan. Martela onkin laajentanut toimintaansa varsinkin Ruotsiin ja Norjaan.

Pitkä talouden pysähtyneisyys on vienyt Martelan oman pääoman miinukselle. Käytännössä se tarkoittaa, ettei yritys voi jakaa omistajille osinkoja. Martelan osakasluettelossa on paljon suvun edustajia. Sieltä puuttuvat kokonaan institutionaaliset sijoittajat. Ainoastaan yhden liikepankin sijoitusrahasto listalta löytyy ja senkin sijoitus on lähinnä nimellinen.

Koko vuosi 2025 meni Martelalla vihkoon. Tilivuoden tappio oli 3,5 miljoonaa euroa. Se siten syventää oman pääoman miinusta. Liikevaihto oli kuitenkin nousussa, varsinkin Suomessa. Mutta Ruotsi ja Norja pettivät.  Kokonaisuudessa liikevaihtoa kertyi 94 miljoonaa euroa. Vuotta aiemmin 87 miljoonaa. Liikevoitto ei ollut nimensä mukaista, vaan tappiota. Sitä se oli melko lailla miljoonan euron verran. Kuluja on leikattu varsinkin henkilöstö osalta. Porukka onkin vähentynyt jatkuvalla syötöllä. Vuonna 2024 firmassa käytiin muutosneuvottelut. Tarkistin perusteen ja se oli taloudellinen, kun työn hyötysuhde oli 1,25. Siitä se nousi sitten 1,51 yhteen. Sillä voisi pärjätä, mutta Martelan muut liiketoiminnan kulut ja vuokravastuut pilaavat koko homman. Kun työstä aiheutui 20 miljoonan kulu, niin liiketoiminnan muut kulut olivat 68 miljoonaa euroa. Siitä voisi ajatella markkinoinnin vievän suurimman osan, mutta vuoden 2024 tietojen perusteella eniten rahaa kului tietohallintoon. Tämä tuntuu uskomattomalta, mutta katsomosta on paha huudella.

Kun liiketappio oli yhden miljoonan ja korkokulut kaksi miljoonaa, niin tämän muuttaminen on vaikeaa. Tosin koroista jättiosa meni vuokravastuiden piikkiin. Vuokravastuut saattavat lisääntyä, sillä Martela on esittänyt Kiteen kunnalle, että se ostaisi noin 40 henkeä Kiteellä työllistävän tytäryhtiön toimitilat ja yhtiö jäisi sinne vuokralle. Jos olisin kiteeläinen, vastustaisin tätä jyrkästi.

Arvonlisäystä Martela sai vuoden aikana kassaan 26 miljoonaa euroa, eli yhtiö osallistuu bruttokansantuotteen luomiseen. Kun tehty raha jaettiin työlle ja pääomalle, niin niiden suhde oli 1,32. Tämä enteilee taas muutosneuvotteluja jos kysyntä ei piristy. Vuoden aikana töissä oli keskimäärin 330 ihmistä (372 vuonna 2024). He tekivät nuppia kohden arvoa 79 tuhatta euroa, joka sinänsä olisi kelvollinen. Mutta se tase.

Se miksi tase on kuralla, vaatisi pidemmän aikavälin tarkastelun. Eli mitkä ovat ne tekijät, joilla tase on saatettu huonoon kuntoon; onko se jatkuvat tappiollisuus vaiko omistajien ahneus. Sinänsä taseessa on korollista velkaa pankeille sen verran vähän, etteivät ne ala toimiin. Martelasta onkin tullut kassavirran varassa elävä yhteisö. Viime vuonna kassavirtaa voimisti hyvä suoritus, kun käyttöpääoma kääntyi miinukselle. Investointien kassavirta pysyi edelleen hyvin vaatimattomana. Mutta sitten tulee se iso kysymys: kuinka kauan perstasku kestää. Kun vuoden alussa rahavarat olivat 3,9 miljoonaa euroa, niin vuoden lopussa jäljellä oli 2,6 miljoonaa euroa. Ihan näin lonkalta arvioituna konkurssianalyysi voisi näyttää pahimman toteutumista viiden vuoden kuluessa. Toivottavasti näin ei käy.

Kun Askon ja Sotkan nurinmenosta uutisoitiin, muistin monta näissä yhtiöissä töissä ollutta, jotka tapasin talouskursseillani. Varsinkin muistin Askon verhoilijan ja hänen intonsa työhönsä.

Mutta jotain hyvää huonekaluteollisuudesta: Helsingin Sanomat kertoi eilen, tiistaina, Ranualla toimivasta huonekaluliike Vekestä. Se kasvaa voitollisesti löydettyään toimivan tavan verkkokauppaan.

Nuukahtaneitakin toimialoja voivat piristää uudet ihmiset ja uusi tapa toimia. Muistan omasta historiasta ajan, jolloin tapasin mediatalojen johtajia kahden kesken. Varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella he olivat hyvin puettuja, istuivat tammipöydän takana, tukka ojennuksessa, arvovaltaa hehkuen. Ehkä se oli tärkeä osa haluttua mielikuvaa. Nopeasti kuitenkin huomasin näiden johtajien olevan kohta historiaa ja niinhän siinä kävi.  

Mäkkärin vuosi 2025

Kapitalismia täydellisimmillään

Olisikohan se ollut viime keväänä, kun olin pitämässä parin tunnin alustusta Journalistiliiton luottamusmiehille. Sanoin siellä ohimennen McDonald’sin toimivan miinusmerkkisellä omalla pääomalla. Se herätti jonkin verran huomiota. Sehän ei Suomessa olisi mahdollista ja vaatisi vähintään ilmoitusta kaupparekisteriin oman pääoman menettämisestä.

Tuoreimmat Mäkkärin tiedot tulivat 11. helmikuuta ja katsotaan mikä on tilanne nyt. Viime vuoden viimeisenä päivänä Mäkkärin vapaa oma pääoma (osakepääoma, mahdolliset rahastot ja tilikausien voitot) oli 1,8 miljardia dollaria miinuksella. Käytännössä tämä tarkoittaa niiden omistajien, jotka ovat sijoittaneet rahojaan suoraan yhtiöön (ei markkinoilta ostettuihin osakkeisiin) saaneen kaikki sijoituksensa takaisin, omistavan yritystä maailman tappiin, voivan myydä osakkeitaan kovalla hinnalla muille ja nauttivan äärettömästi osingoista. Eli sijoitus, jonka etumerkki on miinus, tuottaa jatkuvasti hilloa. Tässä jos missä kapitalismi näyttää voimansa. Ja pääoma kasaantuu. Tässä Mäkkärin tapauksessa oman pääoman tuottoprosentti on ääretön.

Teoriassa tämä olisi mahdollista myös Suomessa. Se vaatisi lakimuutoksia ja samaa ajattelutavoille.

Riskiä ja pääoman tarvetta vähentävät Mäkkärin tapa tehdä osa liiketoiminnasta itse ja osa franchising -ravintoloiden kautta. Koko tase oli kooltaan noin 60 miljardia dollaria, joka on käytännössä kokonaan velkaa. Tätä pidettäisiin täälläpäin maailmaa katastrofina. Korkoihin Mäkkärillä meni viime vuonna 1,6 miljardia dollaria. Tässä kohtaa mielessä häivähti Suomen kansantalous, mutta siitä joskus toiste.

Vuosi 2025 oli Mäkkärille kasvun aikaa. Liikevaihto nousi miljardilla dollarilla, päätyen noin 27 miljardiin. Siitä Mäkkäri teki itse vajaat kymmenen miljardia ja franchising -ravintolat vajaat 17 miljardia. Tosin maailman laajuinen myynti oli huikeat 139 miljardia dollaria, mutta myynnin ja liikevaihdon ero kirjanpidossa ei mene ihan suomalaisella tavalla.

Yli sadassa maassa Mäkkärillä oli 45 000 ravintolaa, joista 95 prosenttia on ulkoistettuja. Niiden toiminta teki liikevoittoa (liikevaihto - varsinaisen toiminnan kustannukset ja poistot) 12,4 miljardia dollaria. Tästä ja muista tiedoista ei pysty laskemaan tehtyä arvonlisäystä, sillä palkoista ja henkilöstömääristä ei annata mitään tietoja. Sen sijaan osavuosikatsauksessa valitellaan omistajille veroihin huvenneita rahoja. Tuloslaskelmaan niitä on merkitty 2,3 miljardin dollarin edestä.

Mäkkärin tuloslaskelma onkin esitys voitosta ja sen käytöstä. Loka-joulukuulta yhtiö teki voittoa osakkeelle 3,03 dollaria (koko vuosi 11,95). Vuosineljännesosinkoa nostettiin viidellä prosentilla, 1,86 dollariin.

Vielä tähän loppuun muisto vuodelta 1986. Aloitin silloin opiskelun Kauppakorkeakoulussa. Olihan se jengi ihan erilaista, mihin olin katupoikana tottunut. Porukkaa tuli Kaivarista, Meilahdesta, Larusta, Töölöstä, Tapiolasta ja muista kalliiden asuntojen alueilta. Moni oli käynyt Sykin, Norssin, Tykin tai Tapiolan lyseon. Näiden kanssa sitten väänsin kahdesta asiasta. Ensimmäinen oli kuntosali. En oikein ymmärtänyt miksi siitä piti maksaa, kun olin oppinut että hikoilemista saa fyrkkaa. Taisin sanoa, että menkää sattana satamaan töihin. Toinen väännön kohde oli Mäkkäri. Minusta oli outoa antaa syömisestä rahaa jenkeille. No, nyt käyn itse kuntosalilla ja joskus myös Mäkkärissä.